Moikka,

Näin viikonlopun kunniaksi pieni, tai ei niinkään pieni ajatusten virta sekä avautuminen asiasta, joka varmasti herättää tunteita… ehkäpä pistoksia. Tätä kirjoitusta olen makustellut jo useita päiviä, viikkojakin, lähinnä se on ollut johdantoa viime kuukausista ja viikoista.

Joskus mitta ja raja tulee täyteen!

Aiheena on bloggaaminen, yhteistyöt ja se pahin – kateus ja hyväksikäyttö!

Voisihan näitä listata loputtomiin, mutta tässä nämä nyt näin pähkinän kuoressa. Tarkoituksena ei ole loukata tai satuttaa ketään alla olevalla tekstillä.

1. Aloitetaan bloggaamisesta.

Itse teen tätä itseäni varten. Tämä on minulle harrastus, joka on muotoutunut työksi. Ihan samalla tavoin kuin joku tyhjentää päätään ja luovuuttaan punttisalilla, minä tyhjennän tänne luovuuteni osittain.

Jollekin puntisaliharrastus voi luoda personal trainer työn harrastuksen jatkeena, mutta minulle taas on ollut luonnollinen suunta siirtyä sisustussuunnittelijaksi, jota opiskelen ja jossa yritän kehittyä paremmaksi.

Mitä pahaa siinä on, että menee siihen suuntaan ihmisenä, mikä kiinnostaa?? Tai missä on kenties vaikka hyvä/lahjakas/tulee onnelliseksi?? Vaikka olen kovettanut nahkaani ja yrittänyt väistää ikävätkin kommentit, pahoitan edelleen mieleni siitä, että tähän suhtaudutaan naureskellen.

”oletko tosissasi” ”leikkimökkiäkö sisustat” ”onpahan jotain  tekemistä” ”höpöhöpö-työ”

Tämä on minun ammattini – bloggaan ja sisustan ammatikseni!! Otan siitä myös maksun ja palkkion myös!

 Haluan tehdä sen laadukkaasti. Olen siinä hyvä ja en minäkään ylenkatso ketään ammattiin tai harrastuksiin puuttuen. Luulenpa, että sisällöntuottajana olen tuonut paljon hyötyä kuluttajille ja yrityksille.

2. Blogiyhteistyöt

Blogiyhteistyötä teen ainoastaan yritysten kanssa, johon uskon. Falski ja päälle liimattu yhteistyö näkyy päälle ja pitkään. Olen juu tehnyt niitäkin (ihan lähiaikoina) ja oppinut niistä PALJON!! Ei enää – ennemmin olen tekemättä!

Minulla on muutamia yhteistyötahoja, joiden kanssa teen töitä jatkuvasti. Nämä ovet syntyneet ajan saatossa ja olemme myös hyviä ystäviä. Luotamme toisiimme ja tiedämme rajat.

Käytännössä se tekemäni työ ei näy minnekään blogin puolella. Palaverit ja tapaamiset täyttävät päivät. Kaikki yhteistyöt eivät päädy minulle itselleni, ehkäpä vain 10%, jos sitäkään… Vinkkaan tai välitän yhteistyöt myös sellaisille blogeille/tahoille, joille yhteistyöt sopivat ja joiden tiedän tekevän ne reilusti. Mikään tai kukaan ei hyödy siitä, että samasta tuutista tulee kaikki. En ole tässä suhteessa mustasukkainen ja ajattelen todella sitä, että miten saadaan järkevä sekä hyvä sisältötuotanto. Suurin osa meistä bloggareista tehdään homma ok, mutta sitten on taas niitä varjopuolia.

”Minä, Minä, MINÄ” ”

Aah, pääni räjähtää! Minuun on ottaneet yhteyttä yritykset ja olen saanut myös näpeilleni yrityksiltä, joita on todella ikävästi vedätetty blogiyhteistyössä. Toivonkin, että oikeasti bloggaajat, sisältötuotantoa tekevät yritykset miettivät kokonaisuutta. Projekteilla pitäisi olla ”jälkiseuranta” ja mitataan tulokset..missä onnistuttiin ja mitä tehdään paremmin seuraavalla kerralla. Itse tulen projektimaailmasta ja tämä on normaalia seurantaa. On muutamia surullisia projekteja, joista juuri tulee se ”päälleliimattuolo”. Vaikka itse bloggari olisi maailman ihanin, mutta tuote täysin väärä siihen mediaan…Niin ketä se palvelee?? Kertokaa?

Minusta tästä ”blogiharrastuksesta”, josta on monelle muotoutunut työ, pitäisi välittyä ensimmäisenä ilo! Itse naivisti haluan uskoa siihen, vaikka usko on koetuksella silloin tällöin. Ilon ja mukavuuden pitää tulla postauksesta läpi!

Paljon sanotaan, että yritykset eivät ymmärrä vielä bloggaajien, vloggaajien, instan, yms median arvoa ja sitä miten vahvasti se on tulevaisuutta — se on totta! Kun saadaan oikea kohderyhmä ja sille oikea viestinviejä, niin varmasti saadaan onnistunut kampanja. Mutta miksi näin on, että maksetaan ennemmin se mainos lehteen, kuin saman verran ellei enempikin yleisöä oikeasta kohderyhmästä sosiaalisessa mediassa?

Täytynee sanoa edelliseen viitaten, että meillä somettajilla on vielä hieman huono kaiku – ei ole aina yritys joka ”vedättää”, vaan kyllä meillä bloggaajillakin on parantamisen varaa. Mietitään miten viestitetään ja otetaan yhteyttä – valmistaudutaan siis. Kunnioitus ja nöyryys – se pitää olla molemmin puolista!! Sitä ei rahalla ansaita.

3. Kateus & Hyväksikäyttö

Tämä on minulle se kipein juttu. Sekä surullisin.

Itse en omista kateusgeeniä – sen on minulle todennut ääneen useampi taho useaan kertaa, joten ei ole omasta päästäni tehty toteama. Autan ja teen paljon asioita toisten puolesta ja teen sitä vilpittömästi. Ihan oikeasti!

Minusta on kiva olla reilu ja odotan sitä muilta myös. Muuta viikko sitten autoin eräässä isossa projektissa ”kaveria”. Paljon yrityksiä, suunnittelua ja yhteistyövälityksiä. Tämä taho jätti sopimuksesta maksamatta kaiken työni, koska ”ajatteli sen olevan ok ja varmaan tulevaisuudessa hyödyn sitten itse”.. Mitä v####a?? Sori – en yleensä kiroile ”somessa”…

Paljon yhdistän ihmisiä ja yrityksiä, mutta hei – voisi joskus kiittää ja tai tarjota lounaan?? Näinn kuvainnollisesti! Joku raja!

Ehkäpä tässä sain siitä naiiviudesta maksun sekä opetuksen ja ehkäpä olikin oikein minulle? Luulin, että suullinen sopimus pätee.. mutta ei sitten pätenyt. Luottamuksen voi vain menettää kerran. Minulla on muutamia ihmisiä ja kanssa bloggaajia, joihin luotan. Mutta ei se tarkoita, että he pumppaavat minut kuiviin – ympärilläni on onneksi ihan mahtavia tyyppejä. Minua on autettu ja olen ollut positiivisesti kateellinen joskus. Minulle on tosi tärkeää, että se toinen onnistuu!! Tämän vuoksi minusta ei tullut huippu-urheilijaa.  Jatkossa olen varovaisempi kuitenkin, ennen kuin suosittelen ketään kenellekään. Yksikin isku opettaa.

Kateus on tällä alalla läsnä – se on kuin yksi henkilö tai pilvi tämän alan parissa. Jokainen meistä luo oman polkumme ja ne jutut, miten ja mitä teemme somessa (on kyseessä sitten blogi tai muu kanava). Me kaikki ”somettajat” päätämme ihan itse millaisia kuvia tai tekstiä lataamme ”eetteriin” ja sitä kautta muotoutuvat myös mahdolliset yhteistyöt.

Yhteistöistä, kuvista ja muista töistä kuuluu maksaa rehellinen palkkio, sehän on ihan selviö. Ei esimerkiksi kuvatoimistokaan anna kuvia käyttöön ilmaiseksi tai ei lehteen saa ilmaista mainosta etusivulle. Fair Play!

Muista aina, että ennen kuin kadehdit mitään keneltäkään, niin mieti miten paljon joku on nähnyt vaivaa tai työtä sen eteen. Olisitko valmis itse istumaan viikkoja tai vuosia koneella, soittelemaan, kuvaamaan ja myymään osaamistasi? Olisitko? Toisilla meistä on luontaista kykyä tulla hyväksi bloggaajaksi ja me toiset teemme sen kantapään kautta.. En pidä todellakaan itseäni ”tarpeeksi hyvänä”.

Älä myöskään ikinä tee blogikamullesi ikävästi – esim jos saat suosituksen johonkin kampanjaan tai työhön, älä käyttäydy ikävästi. Siinä on toisen maine pelissä. Yleensäkin mieti, miten käyttäydytään 🙂

Some-kiusaamisesta en edes aloita…se on alhaista, sen verran kommentoin! Jos on jotain sanottavaa, niin nimellä kiitos! On hauskaa huomata, että samasta IP-osoitteesta tulee anonyyminä julkaisuun kelpaamatonta, mutta sitten annetaan samasta osoitteesta kommentti oikein kauniisti nimellä ja jopa blogitunnuksella. Hyi!

Ooh, voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta kertokaa te omia ajatuksia – mitä nämä teissä herättää??

Nämä kaikki edellä mainitut ovat minun ajatuksiani – ei muiden. Toivon hyvää henkeä ja keskustelua – koska sitä tämä herättää! Ainakin ajatuksissa!

Tsempit viikonloppuun! Minulla se alkaa aivan ihana yhteistyön merkeissä ja siitä kuvia illalla!!

K

PS. Siksi kesäkuvat, että en ehkä kestä ajatusta tulevan viikon lumikuuroista….