Tässä ollaan taas, marraskuun ensimmäinen päivä. Lokakuu tuntui loputtomalta, mutta niin vain se tämäkin vuosi alkaa olla voiton puolella ja siirtyy monien muiden tavoin muistojenketjuun. Tänään itketti hirveästi, kun jostain kuului Haloo Helsingin “Joulun kanssas jaan..” Kai se aika auttaa ikävään.

Monta asiaa voisin tästä vuodesta jättää pois, mutta ne vain kuuluvat elämään. Välillä elämä ottaa suuremmalla kauhalla, kuitenkaan siihen ei totu..

Huomenna on pyhäinmiestenpäivä ja sytytän isälle ensimmäistä kertaa kynttilän.

Lämpöistä viikonloppua kaikille. Piti kirjoittaa remontista, kylpyhuoneesta ja vaiheista, mutta nyt ei vain voinut. Liikaa ajatuksia ja nekin hieman muissa asioissa. Mutta ensikerralla enemmän, koska paljon on silläkin saralla harppauksia otettu!