Joku Raja…

Moikka,

Näin viikonlopun kunniaksi pieni, tai ei niinkään pieni ajatusten virta sekä avautuminen asiasta, joka varmasti herättää tunteita… ehkäpä pistoksia. Tätä kirjoitusta olen makustellut jo useita päiviä, viikkojakin, lähinnä se on ollut johdantoa viime kuukausista ja viikoista.

Joskus mitta ja raja tulee täyteen!

Aiheena on bloggaaminen, yhteistyöt ja se pahin – kateus ja hyväksikäyttö!

Voisihan näitä listata loputtomiin, mutta tässä nämä nyt näin pähkinän kuoressa. Tarkoituksena ei ole loukata tai satuttaa ketään alla olevalla tekstillä.

1. Aloitetaan bloggaamisesta.

Itse teen tätä itseäni varten. Tämä on minulle harrastus, joka on muotoutunut työksi. Ihan samalla tavoin kuin joku tyhjentää päätään ja luovuuttaan punttisalilla, minä tyhjennän tänne luovuuteni osittain.

Jollekin puntisaliharrastus voi luoda personal trainer työn harrastuksen jatkeena, mutta minulle taas on ollut luonnollinen suunta siirtyä sisustussuunnittelijaksi, jota opiskelen ja jossa yritän kehittyä paremmaksi.

Mitä pahaa siinä on, että menee siihen suuntaan ihmisenä, mikä kiinnostaa?? Tai missä on kenties vaikka hyvä/lahjakas/tulee onnelliseksi?? Vaikka olen kovettanut nahkaani ja yrittänyt väistää ikävätkin kommentit, pahoitan edelleen mieleni siitä, että tähän suhtaudutaan naureskellen.

”oletko tosissasi” ”leikkimökkiäkö sisustat” ”onpahan jotain  tekemistä” ”höpöhöpö-työ”

Tämä on minun ammattini – bloggaan ja sisustan ammatikseni!! Otan siitä myös maksun ja palkkion myös!

 Haluan tehdä sen laadukkaasti. Olen siinä hyvä ja en minäkään ylenkatso ketään ammattiin tai harrastuksiin puuttuen. Luulenpa, että sisällöntuottajana olen tuonut paljon hyötyä kuluttajille ja yrityksille.

2. Blogiyhteistyöt

Blogiyhteistyötä teen ainoastaan yritysten kanssa, johon uskon. Falski ja päälle liimattu yhteistyö näkyy päälle ja pitkään. Olen juu tehnyt niitäkin (ihan lähiaikoina) ja oppinut niistä PALJON!! Ei enää – ennemmin olen tekemättä!

Minulla on muutamia yhteistyötahoja, joiden kanssa teen töitä jatkuvasti. Nämä ovet syntyneet ajan saatossa ja olemme myös hyviä ystäviä. Luotamme toisiimme ja tiedämme rajat.

Käytännössä se tekemäni työ ei näy minnekään blogin puolella. Palaverit ja tapaamiset täyttävät päivät. Kaikki yhteistyöt eivät päädy minulle itselleni, ehkäpä vain 10%, jos sitäkään… Vinkkaan tai välitän yhteistyöt myös sellaisille blogeille/tahoille, joille yhteistyöt sopivat ja joiden tiedän tekevän ne reilusti. Mikään tai kukaan ei hyödy siitä, että samasta tuutista tulee kaikki. En ole tässä suhteessa mustasukkainen ja ajattelen todella sitä, että miten saadaan järkevä sekä hyvä sisältötuotanto. Suurin osa meistä bloggareista tehdään homma ok, mutta sitten on taas niitä varjopuolia.

”Minä, Minä, MINÄ” ”

Aah, pääni räjähtää! Minuun on ottaneet yhteyttä yritykset ja olen saanut myös näpeilleni yrityksiltä, joita on todella ikävästi vedätetty blogiyhteistyössä. Toivonkin, että oikeasti bloggaajat, sisältötuotantoa tekevät yritykset miettivät kokonaisuutta. Projekteilla pitäisi olla ”jälkiseuranta” ja mitataan tulokset..missä onnistuttiin ja mitä tehdään paremmin seuraavalla kerralla. Itse tulen projektimaailmasta ja tämä on normaalia seurantaa. On muutamia surullisia projekteja, joista juuri tulee se ”päälleliimattuolo”. Vaikka itse bloggari olisi maailman ihanin, mutta tuote täysin väärä siihen mediaan…Niin ketä se palvelee?? Kertokaa?

Minusta tästä ”blogiharrastuksesta”, josta on monelle muotoutunut työ, pitäisi välittyä ensimmäisenä ilo! Itse naivisti haluan uskoa siihen, vaikka usko on koetuksella silloin tällöin. Ilon ja mukavuuden pitää tulla postauksesta läpi!

Paljon sanotaan, että yritykset eivät ymmärrä vielä bloggaajien, vloggaajien, instan, yms median arvoa ja sitä miten vahvasti se on tulevaisuutta — se on totta! Kun saadaan oikea kohderyhmä ja sille oikea viestinviejä, niin varmasti saadaan onnistunut kampanja. Mutta miksi näin on, että maksetaan ennemmin se mainos lehteen, kuin saman verran ellei enempikin yleisöä oikeasta kohderyhmästä sosiaalisessa mediassa?

Täytynee sanoa edelliseen viitaten, että meillä somettajilla on vielä hieman huono kaiku – ei ole aina yritys joka ”vedättää”, vaan kyllä meillä bloggaajillakin on parantamisen varaa. Mietitään miten viestitetään ja otetaan yhteyttä – valmistaudutaan siis. Kunnioitus ja nöyryys – se pitää olla molemmin puolista!! Sitä ei rahalla ansaita.

3. Kateus & Hyväksikäyttö

Tämä on minulle se kipein juttu. Sekä surullisin.

Itse en omista kateusgeeniä – sen on minulle todennut ääneen useampi taho useaan kertaa, joten ei ole omasta päästäni tehty toteama. Autan ja teen paljon asioita toisten puolesta ja teen sitä vilpittömästi. Ihan oikeasti!

Minusta on kiva olla reilu ja odotan sitä muilta myös. Muuta viikko sitten autoin eräässä isossa projektissa ”kaveria”. Paljon yrityksiä, suunnittelua ja yhteistyövälityksiä. Tämä taho jätti sopimuksesta maksamatta kaiken työni, koska ”ajatteli sen olevan ok ja varmaan tulevaisuudessa hyödyn sitten itse”.. Mitä v####a?? Sori – en yleensä kiroile ”somessa”…

Paljon yhdistän ihmisiä ja yrityksiä, mutta hei – voisi joskus kiittää ja tai tarjota lounaan?? Näinn kuvainnollisesti! Joku raja!

Ehkäpä tässä sain siitä naiiviudesta maksun sekä opetuksen ja ehkäpä olikin oikein minulle? Luulin, että suullinen sopimus pätee.. mutta ei sitten pätenyt. Luottamuksen voi vain menettää kerran. Minulla on muutamia ihmisiä ja kanssa bloggaajia, joihin luotan. Mutta ei se tarkoita, että he pumppaavat minut kuiviin – ympärilläni on onneksi ihan mahtavia tyyppejä. Minua on autettu ja olen ollut positiivisesti kateellinen joskus. Minulle on tosi tärkeää, että se toinen onnistuu!! Tämän vuoksi minusta ei tullut huippu-urheilijaa.  Jatkossa olen varovaisempi kuitenkin, ennen kuin suosittelen ketään kenellekään. Yksikin isku opettaa.

Kateus on tällä alalla läsnä – se on kuin yksi henkilö tai pilvi tämän alan parissa. Jokainen meistä luo oman polkumme ja ne jutut, miten ja mitä teemme somessa (on kyseessä sitten blogi tai muu kanava). Me kaikki ”somettajat” päätämme ihan itse millaisia kuvia tai tekstiä lataamme ”eetteriin” ja sitä kautta muotoutuvat myös mahdolliset yhteistyöt.

Yhteistöistä, kuvista ja muista töistä kuuluu maksaa rehellinen palkkio, sehän on ihan selviö. Ei esimerkiksi kuvatoimistokaan anna kuvia käyttöön ilmaiseksi tai ei lehteen saa ilmaista mainosta etusivulle. Fair Play!

Muista aina, että ennen kuin kadehdit mitään keneltäkään, niin mieti miten paljon joku on nähnyt vaivaa tai työtä sen eteen. Olisitko valmis itse istumaan viikkoja tai vuosia koneella, soittelemaan, kuvaamaan ja myymään osaamistasi? Olisitko? Toisilla meistä on luontaista kykyä tulla hyväksi bloggaajaksi ja me toiset teemme sen kantapään kautta.. En pidä todellakaan itseäni ”tarpeeksi hyvänä”.

Älä myöskään ikinä tee blogikamullesi ikävästi – esim jos saat suosituksen johonkin kampanjaan tai työhön, älä käyttäydy ikävästi. Siinä on toisen maine pelissä. Yleensäkin mieti, miten käyttäydytään 🙂

Some-kiusaamisesta en edes aloita…se on alhaista, sen verran kommentoin! Jos on jotain sanottavaa, niin nimellä kiitos! On hauskaa huomata, että samasta IP-osoitteesta tulee anonyyminä julkaisuun kelpaamatonta, mutta sitten annetaan samasta osoitteesta kommentti oikein kauniisti nimellä ja jopa blogitunnuksella. Hyi!

Ooh, voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta kertokaa te omia ajatuksia – mitä nämä teissä herättää??

Nämä kaikki edellä mainitut ovat minun ajatuksiani – ei muiden. Toivon hyvää henkeä ja keskustelua – koska sitä tämä herättää! Ainakin ajatuksissa!

Tsempit viikonloppuun! Minulla se alkaa aivan ihana yhteistyön merkeissä ja siitä kuvia illalla!!

K

PS. Siksi kesäkuvat, että en ehkä kestä ajatusta tulevan viikon lumikuuroista….

11 Comments

  1. 8.5.2017 / 09:15

    Hei, onpas melkoista menoa..

    Minusta on ihana kuulla ja nähdä kokemuksia siitä kuinka jotkut ovat saaneet rakkaasta harrastuksesta, intohimon kohteesta itselle työn, ammatin, uran. Nimenomaan ajattelen, että te SAATTE tehdä sitä työksenne. Niissä tarinoissa tulee aina esille se kuinka se työ jonka tekemisestä nauttii tekee onnelliseksi. Siihen työhön uppoutuu ihan eri tavalla. Sellaisessa työssä kehittymisessä ja uran rakentamisessa matkakin tuntuu hyvältä, ei pelkkä päämäärä. Sellainen työ antaa voimavaroja ei vie niitä.

    Eli ei kannata joidenkin negatiivisten kommenttien tai kokemusten antaa lannistaa matkalla kohti omaa unelmaa. Monet alallaan menestyneet ovat kohdanneet uransa alkuvaiheissa vähättelyä, kyseenalaistamista, mitätöintiä; mutta ovat jatkaneet sitkeästi sen tekemistä mihin uskovat, menneet vaikeiden aikojen läpi, nousseet vastoinkäymisten jälkeen vahvempina ylös ja osoittaneet kyseenalaistajille että he olivat väärässä.

    Pidetään unelmistamme kiinni!

  2. 5.5.2017 / 20:28

    Hyvä Kati! Kollegiaalisuus ja hyvän jakaminen ovat minusta koko blogimaailman parasta antia. Tosin sinisilmäisyydestä ja uskosta kaikkien hyvyyteen olen minäkin saanut tuta. Kateus on kummallista ja nyreät kommentit varsinkin sellaisilta, jotka eivät ole edes perehtyneet asiaan, jota kritisoivat. Toisen taito, ilo ja onni ei ole keneltäkään pois. Jaetaan onnistumisia ja hyvän mielen asioista toinen toisillemme edelleenkin! Aurinkoista toukokuun viikonvaihdetta! Terveisin Tuija

  3. Täyttä asiaa! Ja kuten jo yhteen aikaisempaan postaukseesi kommentoin, itse en myöskään siedä sitä, että kasvotusten kehutaan ja ylistetään ja selän takana puhutaan muille bloggajille pahaa. Menee aivan samaan kategoriaan kuin tuo mainitsemasi some kiusaaminen. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin eikö voi olla vain hiljaa? Varsinkaan, jos postauksessa ei ole mielipidettä kysytty 🙂

    Tsemppiä opintoihin ja kaikkeen muuhun! Mun silmissä sä olet tosi rohkea ja toivoisin kehittyväni joku päivä yhtä hyväksi bloggaajaksi kuin sinä <3

  4. 5.5.2017 / 17:26

    Minua on blogimaaulmassa kohdeltu yleensä reilusti ja ilkeiltä anonyymeiltakin olen melko hyvin välttynyt. Tällä viikolla yksi sellainen vähän vinoili, mutta oli ihana huomata kuinka lukijat olivat puolellani, eivätkä kaikki olleet edes läheisiä blogikamuja. Yhteistyötkin olen ainakin tähän saakka saanut reilusti sovittua ja myös itse tuottanut sitä mitä sovittiinkin ja ehkä vähän ylikin 😋

    Muutama tuttu bloggaaja on viime aikoina saanut ikävästi kuraa niskaansa, sitä on kyllä ollut inhottava seurata.

  5. 5.5.2017 / 15:32

    Nyt halutti copypastella pölliä Sallyn kommentti, sillä ihan samaa sanon !

    Kyllä tästä kipeästä maailmasta ollaan saatu sitä kääntöpuolen kakkaa näköhjään molemmat niskaan, mutta meilä täälä pohjosessa poljethaan jänkhään kaikenlajit pörröt ja pösilöt ! Menhään sillä ajatuksela. Aatehlaan aina, että on se vain tuuri, ko emmä ole se vastapuoli!!!

    Halaus ja rutistus ❤️

  6. 5.5.2017 / 13:03

    Hienoja pohdintoja tärkeistä aiheista! ♥ Hyvä kun nostit kissan pöydälle! Mutta on kyllä tosi kurjaa, mitä kaikkea sä(kin) olet joutunut blogimaailmassa kokemaan.. Ei voi kuin ihmetellä. Ja ne samat ihmiset, jotka kietoutuvat anonyymiyden verhoon, ovat niin raukkoja, etteivät rohkenisi lausua samoja sanoja kasvotusten – olen siitä lähes varma!

    Vahvoja naisia on aina kadehdittu, niin myös oman tiensä kulkijoita. Tee Kati rohkeasti sitä, mitä tahdot ja minkä tunnet sydämessäsi oikealta. Tärkeintä on, että me blogisiskot tuemme toisiamme ja katsomme yhdessä samaan suuntaan – tulevaisuuteen! Sä olet yksi hienoimmista ihmisistä, joihin olen saanut kunnian tutustua. Olen onnekas saadessani olla luottamuksesi arvoinen. ♥ Kram, Sally

    ”Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
    Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
    polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
    Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.”
    -Tommy Tabermann-

  7. 5.5.2017 / 12:28

    Minusta kirjoitit tämän tekstin juuri niin, että tästä ei kyllä voi kukaan loukkaantua!
    Täyttä asiaa!

  8. Tuula Koivisto
    5.5.2017 / 12:22

    Uskokaa itseenne ja intuitioonne. Teillä on hieno mahdollisuus kun voitte työskennellä asioiden parissa jossa viihdytte ja josta nautitte ja kaiken kukkuraksi saatte vielä tulojakin. Aina on ollut ja valitettavasti tulee olemaan niitä veneen keikuttajia. Vahakansa sanookin kateus on niin kauheaa että se vie kalatkin vedestä.

    Minä ainakin nautin suunnattomasti lukiessani blogejanne. Kuinkas mullekin kävis jos lopettaisitte. Puhalletaanpa pari kertaa oikein syvää ja jatketaan…

    Nimimerkki gamlamamma

  9. 5.5.2017 / 10:30

    Postausta lukiessa suuni loksahti auki useampaan kertaan. Olen aivan kauhistunut kohtaamastasi käytöksestä ja joidenkin tahojen harjoittamista ”toimintatavoista”. Jokaiseen työhön liittyy toki ne negatiiviset puolet, mutta tämä menee jo yli ymmärryksen. Ammatikseen on blogattu jo vuosikaudet Suomessakin. Miksi sitä siis edelleen pitää vähätellä? En ymmärrä miten se on toiselta pois ja herättää kateutta ja halveksuntaa, kun joku on oikeasti onnistunut siinä mitä rakastaa ja voi elättää itseään sitä tekemällä. Sitä varten me kaikki täällä olemme. Tavoittelemassa omia unelmia, ei lyttäämässä muita. 🙁

    Tsemppihalit sinne ja aurinkoa kevääseen! Oot just hyvä siinä mitä teet! Ihanaa, että uskot itseesi ja osaat laittaa rajat. <3

  10. 5.5.2017 / 10:13

    Piste. Juurikin näin. 🙂 Olisi hyvä muistaa, että me bloggaajat ollaan keskenämme kollegoja, ei vihollisia. Myönnän, että olen viime aikoina myynyt itseäni liian halvalla, mutta tällä hetkellä tienaamiseni on vähän hankalaa. Hyvässä hengessä kuitenkin hoidan aina yhteistyöt ja toivon sitä muiltakin. Illalla nähdään! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

WordPress spam blocked by CleanTalk.