Koti5 koti1 koti koti4 koti2

En usein tai koskaan kirjoita mitään henkilökohtaista, mutta nyt tuntui siltä.

”Mitäs se siellä nyt valittaa? Siisti koti ja nurkat kohdillaan”…mutta totuus on toinen useasti –  blogit näyttävät useimmiten vain sen kauniin pinnan, jonka alla on paljon syvää..

Syksy tuntuu tunkevan huminalla päälle: kalenterit täyttyvät; töistä, työmatkoista, lasten menoista. Päivät alkavat aamulla klo 5. ja puoliso on aloittanut jälleen ”maailman kiertueen” töiden merkeissä –  tässä se seuraavat 5kk meneekin puoittain auto-ohjelmoituna tähtäämään aina seuravaan projektiin ja mahdolliseen haasteeseen, joka voi olla se ylitsepääsemätön. Eli meille on tullut syksy, vaikka ulkona paistaa aurinko. On asennoiduttava henkisesti ylittämään jälleen se mahdoton ja pitkä talvi. Varsinkin tiedostaessani sen tosi seikan, että tämä tuleva ei ole yhtään sen helpompi kuin edellinenkään – jopa haasteellisempi.

Olemme miettineet palkata meille avuksi ulkopuolista lastenhoitoapua, joka olisi myös kotiaskareissa tarpeen. Koen kuitenkin itsessäni mahdotonta syyllisyyttä äitinä, etten olisi lapsille täällä saatavilla tai ottamassa pienimmän riemun kiljahduksia vastaan tarhapäivän jälkeen. En osaa päästää irti ja se, ettei hallitse kaikkea heti on valitettavan hirveää! Kai se projektipäällikön rooli tulee tähän kotielämäänkin täysillä – tai onhan se ollut läsnä aina. ”Tehot irti — Maksoi mitä maksoi”… Kun kaikki on järjestyksessä kotona, niin kaikki on helppo pitää kunnossa muuallakin – Koti on se vaikeampi yhtälö.

Kaikkea ei kuitenkaan saa, eikä voi. Huolia, joita ei saa pois ”järjestämällä”  –  siivoushullu siivoaa ja järjestää myös mieltään jatkuvasti. Näin pysyt varmana ja selkeänä. ”On se niin tehokas” kuulee usein sanottava, jopa pienellä ivan sävyllä…
Se, ettei voi varautua siihen, kun/jos lapsella todetaan diabetes tai jos itse joutuu äkillisiin toimenpiteisiin – kaikkea ei vaan voi ”järjestää” tai ennakoida. Välillä on otettava se vastaan, mitä on ja saa. Oltava kiitollinen pienestäkin hetkestä, joka ei ole aina juhlaa. Luutaa täytyy heiluttaa joskus toiseenkin suuntaan. Katsottava, mitä on heittänyt pois.

En halua lapseni muistavat minut äitinä, joka optimoi jokaisen hyödyn minuutista. En halua, että lapseni tekee poissaollessani kotitöitä (siivoaa, tiskaa, pyykkää, yms…) siinä pelossa ja tilassa, että äidillä olisi hieman kevyempi asenne kotiin tulessa.

Lapset ovat erinnomainen sielunpeili – Tänään se ei todellakaan näyttänyt itsestäni parasta kuvaa, joka on todella hävettävää myöntää….

P&L

K

P.S. Habitaren pääsylippujen arvonta on yhä käynnissä, joten käy kurkaan ja osallistumassa täällä!