Ei varmaankaan tarvitse mainita, että mitä tässä odotellaan. On jotenkin niin surkean hupaisaa tuo lumisateen ja auringon vuorottelu…päättäisivät jo! Tänään oli kaikin puolin kiva päivä! Lounasta ja turinaa Helsingissä ystävän kanssa. Aina tekee hyvää – kotihommatkin tuntuu kivalta.

Kotona on pitkästä aikaa taas kukkasia. En koskaan ole ollut mikään ruusujen rakastaja… Minua miellyttää melkeinpä enemmän kimppu “ruohontapaisia”. Kukkasten suhteen olen todella, todella ronkeli (jos itse saan päättää) ja siksi meillä ei oikein ulkonakaan ole muuta kuin nurmikkoa. Tykkään kyllä tosi paljon yrteistä ja omien vihannesten kasvatuksesta, mutta noi kesäkukat tai kukkivat kukat yleensä…täytyy yrittää..

Tänään oli poikkeus..se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Löysin lähikaupan “vihanneshyllyistä” niin kauniin persikan sävyyn taittavan ruukkuruusun, että en voinut jättää. Mene ja tiedä, jos tuo vaikka säilyykin hieman pidempään.

Kirppikseltä ehdin myös tehdä löytöjä ja pelastin vanhan täydellisen muotoisen nojatuolin meille. Se on siinä ollut nyt pari viikkoa ja olen antanut silmän tottua. En vielä tiedä mihin se päätyy, mutta joskus verhoilutan sen jotenkin kivasti. Antaa nyt ajatuksen tekeytyä, kun tuoli on täysin kunnossa oleva. Joten mitään pakkoratkaisua ei tarvitse tehdä.

Päivä oli muuten niin tumma ja tuota “lumentapaista” tulla tuiskutti. Ihanaa oli tulla kotiin, keittää kuppi kuumaa ja sytyttää kynttilät. Ei kyllä uskoisi, että ollaan jo kesän korvalla… Mutta eiköhän se tästä!

K