Forward with full Speed..please?

DSC02649

DSC02643 DSC02644 DSC02646 DSC02647

DSC02651

Kotirintamalla on täysi tohina päällä, vaikka se ei näistä kuvista välitykkään.
Perheessämme alkoi jälleen ”kitukausi”, joka tarkoittaa sitä aikaa, kun olen lasten kanssa yksin.
Seuraavat 3kk olisi kiva saada pikakelauksella ohi, koska se on ”pahinta aikaa”. Pahinta aikaa myös sen vuoksi, että pitäisi saada tehtyä omia töitä kiireisimmän vuoden ajan tähden. Kaikki iltalenkit, jumpat, yms saa unohtaa tyystin ( kuin niitä olisi aiemmin ollut).

Myöskin kaksi kuukautta päällä ollut keuhkotauti ei ota laantuakseen. Jälleen kerran yksi kierros antibiootteja. Tuntuu kuin keuhkot tulisivat ulos joka yskäisyllä  ja pää meinaa räjähtää. Lääkärin määräys on ”lepo ja sairasloma” tälläkin kertaa, mutta huomenna jälleen auton nokka kohti Hkiä. Näillä mennään.
Toivottavasti teillä on lokoisammat oltavat. Ihanaa viikkoa!
Pus O Kram!

Home is not as quiet as pictures are showing. We are living with full speed and I'm counting days until my husband is home again for a while. There are no space for own thoughts. Then again my boys are wonderful (most of the time), but they are missing their daddy of course, like I am.
Also my condition is not in " full flower" right now. Pneumonia is back (well it never left..) and 3rd row of antibiotics is running also. I would love to sleep so much, for example one hole night.. please.
Hopefully you are doing better:)
Kisses!

Kati
Share:

8 Comments

    • 20.1.2015 / 13:02

      Moikka,
      On kyllä sitkeessä tämä. Tulisinkin tauti kunnolla päälle , eikä sellaista on/off vaihdetta:)
      Kiitokset ja halit!

  1. 19.1.2015 / 22:20

    Voi apua, ootko siis kolme kuukautta lasten kanssa keskenään??? Toivottavasti pian tulisit myös terveeksi – puolikuntoisena on kyllä todella raskasta pyörittää yksin kotia ja työtkin vielä. Tsemppiä, voimia, haleja oikein rutkasti <3

    • 20.1.2015 / 13:01

      Moi Päivi,
      Juu näin on, että tässä ollaan hetki Yh-elämää (ja aina jälkeen päin siunailen niitä vanhempia, jotka oikeasti ovat yksin lasten kanssa). Minulla on toki hetkittäin anoppi apuna. Lähinnä ahdistaa se tunne, että kannattelet yksin kaikkea ja ajatusten pitää olla neliulotteisia kaikkien liikkuvien osien puolesta. Siltikin asioita unohtuu ja saan siitä palautetta…
      Mutta nää on näitä ruuhkavuosia:) (vihaan tuota sanaa…)

      Terkut ja Halit!

  2. Terhi
    19.1.2015 / 21:40

    Jos kuitenkin lepäisit. Terveys on kuitenkin niin tärkeä asia ettei sillä ole leikkimistä.

    • 20.1.2015 / 12:53

      Yritetään ottaa iisisti:)

  3. Tuija
    19.1.2015 / 21:08

    Voi kurja! Tuohon olisi lääkärin sanoin lepo paras lääke. Toivottavasti olosi kohenee kuurin myötä. Valoa kohti!

    • 20.1.2015 / 12:34

      Näin se on. Kauniissa maailmassa voisi jäädä kotiin vällyjen väliin, mutta todellisuus on toinen. Pyörät pyörivät ja asiat pitää hoitaa. Toivottavasti lääkitys auttaa:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

WordPress spam blocked by CleanTalk.